Tupakkaa Virosta

EU:sta on jotain hyötyäkin ainakin tupakoitsijan kannalta, sillä tupakkaa saa tuoda vapaasti Virosta ehkä jo lokakuussa. Sosialismi- ja terveysterroriministeriö pelkää tietenkin verotulojen menetystä ja on kaavailemassa jo tuontirajoituksia enemmän tai vähemmän pellejen perusteluiden kera.

Jokainen normaaliälyllä varustettu ymmärtää, että kukaan ei lähde hakemaan Virosta tupakkaa, että voisi aloittaa tupakoinnin, vaan sieltä vaivautuvat hakemaan vain ne, jotka ovat jo koukussa. Tupakkaveron nostoa on muulloinkin perusteltu mm. sillä, että nuorilla ei olisi varaa ostaa tupakkaa sekä olettamuksella, että tupakoitsijat vähentäisivät polttamistaan. Tosiasia on kuitenkin se, että nikotiini on heroiiniakin addiktoivampi aine, ja nikotinisti ostaa tupakkaa vaikka viimeisillä rahoillaan, maksoipa se melkein mitä tahansa. Todellisuudessa tupakkaveroa nostetaan ja tuontirajoituksia kaavaillaan vain ja ainoastaan siksi, koska ollaan huolissaan verotulojen menetyksestä. Tupakkavero on budjetoitu tulonlähde, ja koska valistuksella tupakointia on saatu vähennettyä, tuo rahamäärä on kerättävä aina vain pienemmältä porukalta. Olisikin mielenkiintoista nähdä millaiseen verotulopaniikkiin valtio joutuisi, jos sosialismi- ja terveysterrorismivirasto pääsisi tavoitteeseensa ja tupakointi loppuisi kokonaan.

HS.fi:n aivopieremössä oli tietenkin aiheesta "keskustelu". Siellä lyötiin pöytään perinteisiä kortteja kuten se, miten kalliiksi tupakoitsijan sairauksien hoitaminen tulee yhteiskunnalle. Tosiasiassa tupakka on vasta kolmas, sillä alkoholi ja liikalihavuus aiheuttavat enemmän kustannuksia. Tupakoitsija myös todennäköisesti on maksanut keuhkosyöpänsä hoidon veroissaan jo muutenkin etukäteen, eikä kidu ehkä niin kauaa kuin terveysintoilija, joka kituu vanhainkodissa yhteiskunnan varoilla vuosikymmeniä.

Yksi esiintynyt vakiokortti oli myös tupakoitsijoiden "varastama" työaika, vaikka nämä toisten tupakointia kyttäävät todennäköisesti itse varastavat enemmän työaikaa kyttäilemällä, juoruilemalla ja norkoilemalla kahviautomaatilla. Voi olla, että työnteko keskeytyy tupakoinnin ajaksi esimerkiksi tehdastyössä, mutta monissa ammateissa ei. Esimerkiksi minun työvälineeni ovat aivot, jotka eivät jää työpisteelle poistuessani tupakalle. Sen enempää erittelemättä olen tupakalla käydessäni tehnyt vuosien mittaan paljon ajatustyötä, jonka tuloksena on syntynyt tietojärjestelmiä joita valtaosa suomalaisista on tietämättään käyttänyt - todennäköisesti sinäkin, joka tätä luet. Se siitä työajan menetyksestä.

Korostan vielä, etten millään tavalla puolusta tupakointia, sillä 25 vuoden kokemuksella tiedän itsekin, että se on erittäin tyhmää hommaa, enkä todellakaan suosittele kellekään sen aloittamista. Kuitenkin asian ympärillä vellovassa keskustelussa on mopo karannut käsistä aikapäiviä sitten, eikä järkevää keskustelua ole enää mahdollista käydä. Tupakoinnista aiheutuva hajuhaitta on kiistaton, mutta se onkin ainoa sivullisille tuleva konkreettinen haitta, joka sekin on tämän maailman ongelmien joukossa varsin pieni. Ydin on vain se, että kun ihmisillä ei nykyään ole enää oikeita ongelmia ja elämä on tylsää, on suuria ongelmia tehtävä pienistä ongelmista kuten tupakanpoltosta, koiranp*skasta ja "nettirasismista".

Tuulivoimaa kaupunkien edustoille

HS:ssa oli uutinen, jossa kerrottiin, että Suomen Luonto -lehden Taloustutkimuksella teettämässä mielipidekyselyssä seitsemän kymmenestä vastaajasta hyväksyi suurten kaupunkien edustoille rakennettavat tuulivoimalat. Tuli heti mieleen Tekniikka & Talous -lehdessä taannoin ollut Harri Tarkan piirtämä loistava pilakuva, joka kertoo paremmin kuin tuhat sanaa, miten vihreällä aatteella aivopestyt helsinkiläiset sen haluaisivat. Liitin kuvan vielä tähänkin.

Formaattiradioiden soittolistoista

Jokainen on varmaan havainnut, että nykyään radiokanavien musiikkitarjonta on melko suppean oloista ja tuntuu siltä, että kaikilla kanavilla on sama soittolista, jossa on ehkä parikymmentä kappaletta. Kaikkihan tietävät sen, ettei radiojuontajilla ole juurikaan sanavaltaa siihen, mitä soitetaan, vaan musiikkivalinnoista päättää joku muu taho. Soittolistojen lyhyyden tuntua tuo esimerkiksi se, että usein se kappale, joka jää radiossa soimaan kun jättää auton parkkiin aamulla, soi taas kun iltapäivällä koittaa kotiinlähdön aika. Tai jos vaihtaa radiosta kanavaa, sama kappale soi toisellakin kanavalla. Tai jos radiokanavalla on "toivekonsertti", niin tuntuu että soittajat tai muilla keinoin toivomuksia tehneet valitaan sillä perusteella, että läpi päästetään vain ne toivekappaleet, jotka olisivat muutenkin soittolistalla. Kuuntelijoiden aliarvioimisen tuntua siis.

Päätin ottaa asiasta selvää ovatko listat todellakin niin lyhyitä ja lokitin viikon ajan erästä suurta kaupallista kanavaa. Nykyään tieto on automaattisesti netistä kaivettavissa varsin yksinkertaisin toimenpitein. Tulos yllätti, että kappalelista oli niinkin pitkä kuin oli, sillä se oikeasti tuntuu lyhemmältä. Toki asiaan voi vaikuttaa sekin, että kun soitetaan saman artistin eri kappaleita jossain määrin, ei itse muista mikä niistä soi ja siksi sama tuntuu soivan älyttömän usein. Monet artistit ovat myös keskenään niin samanlaisia, joka turruttaa sekin.

Aikavälillä la 7.6. klo 0.00 - la 14.6. klo 0.00 soitettiin 443 eri kappaletta. Sellaisia kappaleita, joita soitettiin vain kerran oli 137, kaksi kertaa soitettuja oli 89 ja kolme kertaa soitettuja 52. Eniten soitettu Vincentin Miss Blue on soitettu 42 kertaa, eli keskimäärin 6 kertaa vuorokaudessa. Määrä myös pitää täysin paikkansa, sillä kyseinen kappale on soitettu jokaisena vuorokautena täsmälleen 6 kertaa. Se on tosin poikkeuksellisen säännöllistä, sillä muiden top 10:ssa olevien kappaleiden kohdalla on vaihtelua eri vuorokausien soittomäärissä.

TOP 10 kappaleet

42 Vincent - Miss Blue
41 Jani Wickholm - Kaveri
40 Jenni Vartiainen - Mustaa kahvia
39 Negative - Won't let go
33 Mariko - Time has come
33 Kristiina Brask - Pilvet valmiina
32 Lauri Tähkä & Elonkerjuu - Reikäinen taivas
32 Colbie Caillat - Bubbly
30 Madonna - 4 minutes
20 Stella - Suden silmät

TOP 10 artistit - Suluissa kuinka monta eri ko. artistin kappaletta soitettiin.

57 (6) Madonna
45 (4) Jani Wickholm
44 (3) Jenni Vartiainen
42 (1) Vincent
42 (5) Lauri Tähkä & Elonkerjuu
40 (2) Negative
37 (2) Mariko
37 (8) Bon Jovi
36 (2) Kristiina Brask
34 (10) Yö

Eniten kaupallisille radiokanaville merkitsevät prime time kuuntelijat. Veijo Googlelta sain ristiriitaista tietoa siitä mikä lasketaan Suomessa radion prime timeksi, mutta arvelin sen olevan klo 7-19. Klo 7-19 välisenä aikana soitettiin 246 eri kappaletta. Listat eroavat ympärivuorokautisista jonkin verran:

TOP 10 klo 7-19

21 Vincent - Miss Blue
20 Jenni Vartiainen - Mustaa kahvia
20 Jani Wickholm - Kaveri
19 Negative - Won't let go
17 Kristiina Brask - Pilvet valmiina
16 Mariko - Time has come
16 Colbie Caillat - Bubbly
15 Madonna - 4 minutes
15 Lauri Tähkä & Elonkerjuu - Reikäinen taivas
9 Sielun Veljet - Peltirumpu

TOP 10 artistit klo 7-19

26 (5) Madonna
22 (3) Jani Wickholm
21 (1) Vincent
20 (2) Negative
20 (1) Jenni Vartiainen
19 (2) Kristiina Brask
18 (7) Tiktak
18 (2) Mariko
17 (3) Lauri Tähkä & Elonkerjuu
17 (5) Bon Jovi

Sellainen tapaus tällä kertaa. Saatte itse arvata, mikä radiokanava oli kyseessä. Asialla ei tosin ole juurikaan väliä, sillä kaupalliset radiokanavat ovat kuitenkin tarjonnaltaan hyvin samankaltaisia paria poikkeusta lukuunottamatta.

UPDATE 18.6.

Minulta pyydettiin, josko laittaisin top 10:t vielä myös ns. non primetimesta. Listat eivät paljoa eroa, mutta kuitenkin aikavälillä 19-07 soineet ovat tässä:

21 Vincent - Miss Blue
21 Jani Wickholm - Kaveri
20 Negative - Won't let go
20 Jenni Vartiainen - Mustaa kahvia
17 Mariko - Time has come
17 Lauri Tähkä & elonkerjuu - Reikäinen taivas
16 Kristiina Brask - Pilvet valmiina
16 Colbie Caillat - Bubbly
15 Madonna - 4 minutes
14 Katri Ylander - Unta

Ja artistien TOP 10 klo 19-07

31 (6) Madonna
25 (5) Lauri Tähkä & Elonkerjuu
24 (3) Jenni Vartiainen
23 (3) Jani Wickholm
21 (1) Vincent
21 (7) Celine Dion
20 (1) Negative
20 (8) Bon Jovi
19 (2) Mariko
19 (3) Katri Ylander

Kiitos kysymästä, en halua turpiin

Helsingin yliopiston tutkija Marko Juntunen oli maininnut blogini Kumppani-lehden kolumnissaan Haluatko turpiin? Hän kertoi ikäviä lapsuudenmuistojaan, kun oli saanut turpiinsa Kent-nimiseltä koulukiusaajaääliöltä ja nyt nyyhkytteli, kun internetissä on pahoja ihmisiä jotka eivät varauksetta olekaan kaikista asioista samaa mieltä hänen kanssaan. Juntunen oli siteerannut blogeja ja tarjosi osuutta kirjoittajanpalkkiosta henkilötietoja vastaan.

Hain oman blogini arkistosta hänen tekemiään lainauksia sekä sanoja, mutta havaitsin ettei hän minun teksteistäni ollut lainannut yhtään mitään. Ainoa juttu, jossa olin hänet maininnut, oli sellainen jossa olin siteerannut Ylen uutista, jossa hänet oli mainittu Abdullah Tammen arabilarppaajajengin yhteydessä. Siispä kieltäydyn ottamasta vastaan yhtään mitään. En ole myöskään pikkurahan tarpeessa ja tiedän, ettei yliopiston tutkijan tuloilla kylvetä rahassa, joten pidä vain hyvänäsi, kiitos. Mikäli henkilötiedot ihan oikeasti kiinnostavat, niin ne ovat selvitettävissä kyllä internetin avulla melkoisen helposti. Kotitehtäväksi jätetään selvittää keinot.

Juntunen esitti hauskoja arvioita henkilöstäni, sekä parista muusta blogosfäärin aktiivista:

Oman sarjani haastajista tiedän ainoastaan sen, että he viettävät runsaasti aikaa sisätiloissa, harrastavat vähän liikuntaa ja toisin kuin Kent, he pärjäisivät todennäköisesti huonosti reaalielämän kontaktilajeissa. Kaikilla on kotonaan tietokone ja netissä ylikuormitettu blogisivu.

Onnittelut, sillä tuo ei mennyt kovinkaan pahasti pieleen. Vietän paljon aikaa sisätiloissa, sillä olen siistissä sisätyössä. Asun kyllä omakotitalossa ja minulla on pieniä lapsia, joten kyllä ulkonakin tekemistä riittää. Toden totta olen epäurheilullisuuden ruumiillistuma enkä harrasta edes penkkiurheilua, koska pidän koko touhua liian primitiivisenä. Mitä tulee kamppailulajeihin sekä Juntusen kolumnin otsikkoon "Haluatko turpaan?" totean vain, että vain ne joilta loppuvat oikeat argumentit, ottavat nyrkit avuksi. Mielenkiintoista, että tällainen epäsuora vihjailu halukkuudesta turpiinvetokilpailuun tulee omasta mielestään ilmeisen suvaitsevaiselta humanistilta.

Mitä tulee arvioon, että minulla olisi kotona tietokone, se menee pieleen ainoastaan siinä ettei niitä ole yksi, vaan vähän toista kymmentä, ja joiden tarkka luku ei ole tällä hetkellä tiedossa. Olenhan sentään aito nörtti ja saan leipänikin bittien nysväämisestä. Blogiani kirjoitan ainoastaan omana purkautumiskanavana, eikä se kyllä mikään ylikuormitettu ole. Viime aikoina olen ehtinyt kirjoittaa varsin harvoin, ja uniikkeja kävijöitä on keskimäärin vain noin viitisenkymmentä päivässä.

UPDATE 18.6.

Lainaukset olivatkin siis Mikko Ellilältä, joka kirjoittikin asiasta. Juntunen siis pani toisen sanoja minun suuhuni lehdessä julkaistussa kolumnissa. Joutaisi pyytää julkisesti anteeksi, mutta sitä hän tuskin tekee. Juntuselle ja muille tiedoksi: Minä en ole Mikko Ellilä enkä häntä edes tunne, vaikkakin olen monista asioista hänen kanssaan samaa mieltä.

Kansanperinteen aarteet nykyajassa

Johan Alfred Tanner (1884-1927) oli suomalainen kuplettilaulaja. Hän suomensi ja lauloi vanhan lastenlorun kymmenen pientä neekeripoikaa, jota Agatha Christiekin sovelsi samannimisessä jännitysromaanissaan vuonna 1939.

Tanner levytti kappaleen kaksi kertaa. Ensin Helsingissä 1924 ja uudelleen Berliinissä 1926. Kappale on kuunneltavissa Yleisradion arkistosta.

• 1924 tallenne (realmedia)
• 1926 tallenne (realmedia)

Kappale on kuunneltavissa ja ladattavissa myös Doria-palvelusta mp3-muodossa.

Sanat peilaavat määrätyllä tavalla nykyaikaa hämmentävän hyvin, joten linkitin osan säkeistöistä. Koska tekijän kuolemasta on yli 70 vuotta, on myös sanoitus luvallista julkaista uudelleen. Suosittelen ehdottomasti seuraamaan linkkejä.

Oli kymmenen pientä neekeripoikaa, ei ollut enemmän.
Ja niistkin yksi hukkui, joten jäi vain yhdeksän.

Yhdeksän pientä neekeripoikaa putosi kuoppahan.
Mut sudet söivät yhden, ja jäi vain kahdeksan.

Kahdeksan pientä neekeripoikaa sattui minut näkemään.
Yks nauroi niin et' kuoli, ja luku jäi seitsemään.

Seitsemän pientä neekeripoikaa joi, tappeli ja huus.
Poliisi korjas yhden, ja jäljelle jäi vaan kuus.

Kuusi pientä neekeripoikaa tuumi et "Jo nyt on hiis,
vaikka meitä laskis kuinka, niin meistä ei saa kuin viis."

Viisi pientä neekeripoikaa sanoi: "Asia on nyt selvä,
et yks on nälkään syötävä." Ja jäljelle jäi vaan neljä.

Neljä pientä neekeripoikaa löysi uuden maan,
mut yks kuoli koti-ikävään, ja jäi sit kolme vaan.

Kolme pientä neekeripoikaa kasvoi suuremmaks.
Mut yksi eksyi metsään, ja jäljelle jäi vaan kaks.

Kaksi pientä neekeripoikaa samaa lehmää lyps.
Ja lehmä söi sen toisen. Jäljelle jäi vaan yks.

Yksi pieni neekeripoika lähti merenrantahan.
Siellä tapasi hän neekeritytön, jolle sanoi: "Sua rakastan."

Tyttö sanoi hälle: "Minä myös sua" - sil' on seuraus, arvatkaas -
ja ei kestänyt kauan, kun heit' oli kymmenen taas!