Mikä suomalaisia naisia oikein vaivaa?

Viime aikojen järkyttävät uutiset ovat saaneet Mulukunkin mietteliääksi. Nokialainen hoitaja sai insuliinisurmista elinkautisen. Helsinkiläistä hoitajaa epäillään neljästä murhasta ja seitsemästä murhayrityksestä. Kouvolan käräjäoikeus tuomitsi viime perjantaina 9 vuodeksi vankeuteen naisen, joka surmasi miehensä hukuttamalla. Viime torstaina itähelsinkiläinen nainen pahoinpiteli miestään. Tämän päiväinen Iltalehti kertoi, että Leila Palmu tuomittiin miehensä pahoinpitelyistä. Vasta muutama päivä sitten Juhani Palmu tilitti lehdessä, kuinka hän pelkää väkivaltaista vaimoaan. Tänään uutisoitiin myös mäntyharjulaisnaisesta, joka jätti miehensä palavaan taloon eikä hankkinut apua. Mies kuoli ja nainen sai sakot pelastustoimen laiminlyönnistä. Tuoreessa muistissa on myös useita lapsensurmia. Lapsensurmaaja on useammin nainen kuin mies.

Kannattaa myös lukea turvakoti.net:stä artikkelit Mies väkivallan kohteena sekä Nainen väkivallan tekijänä. Lähes puolet väkivallasta on naisten tekemiä, vaikka uutisoinnista voisi muuta luulla. Asia vain on tabu.

Eräs uutinen kertookin, että naiset ovat nyt onnettomampia kuin 1950-luvulla, vaikka heidän sosiaalinen asemansa ja varakkuutensa on kasvanut. Onko naisten kurjasta asemasta jatkuvasti valittavat feministit ajaneet naiset tähän, vai onko taustalla jotain muuta? Haluaisinkin tietää, onko suomalaisten naisten kansallinen, kenties geneettinen erityispiirre se, että he rutiininomaisesti pahoinpitelevät ja tappavat miehensä, lapsensa ja jopa sivulliset vanhukset?