Pato murtui, tulva on vasta alussa

On ollut mukava seurata, miten Jussi Halla-ahon vaalimenestys mursi eräänlaisen padon. Nyt aikaa on kulunut puolisentoista kuukautta, ja niin rivikansalaiset, julkisuuden henkilöt ja osittain mediakin on uskaltanut tuoda julki mielipiteitä sekä tosiasioita, joista ennen ei uskallettu rasistikortin pelossa hiiskahtaakaan. Maahanmuuttopolitiikan kritiikkiä on kuulunut hyvin yllättävistäkin suunnista, kuten Jussi Pajuselta, Suvi-Anne Siimekseltä sekä Anja Snellmanilta: video 1 video 2.

Tiedostavat toimittajat ja yliopistoväki, etenkin JP Roos ovat luoneet käsitteen "halla-aholaisuus" ikään kuin koko keskustelu sekä kritiikki olisi lähtöisin Jussi Halla-ahosta. Halla-ahon vaalimenestystäkin on yritetty väheksyä selittelemällä, että häntä olisivat äänestäneet lähinnä kaljakuppiloissa istuskelevat duunarit, joita akateeminen väki väheksyy. Tosiasiassa kuitenkin äänestäjä- ja kannattajakunta on hyvinkin laaja, ja ihmisillä on omatkin aivot, eikä kyseessä ole mikään Halla-ahon tekemä joukkomanipulointi. Kuten aiemminkin olen sanonut, en äänestänyt häntä siksi, koska asun eri vaalipiirissä. Kuitenkin varmasti olen "halla-aholainen", ja olisin äänestänyt häntä, mikäli olisin voinut. Olen kuitenkin ajatellut samoja ajatuksia ihan omilla aivoillani jo 1990-luvun alusta saakka. Tiedostajille mainittakoon, etten istu kaljakuppiloissa ja kuulun eniten ansaitsevaan seitsemään prosenttiin. Monikulttuurisesta asuinympäristöstäkin sain kokemusta yli tarpeen asuessani HOAS:n kerrostalossa Helsingin Malminkartanossa 1990-luvun alussa.

Mediasta erityisesti kunnostautunut on Aamulehti, joka ensimmäisenä uutisoi Astrid Thorsin järjettömän lepsusta uudesta ulkomaalaislaista. Sanoma-konsernin lehdet yrittivät viimeiseen asti vaieta asiasta, mutta joutuivat viimein antamaan periksi. Thorsin esitys Uuden Suomen verkkovieraana oli farssi. Hän ei vastannut lainkaan kysymyksiin mitä hänelle esitettiin, vaan hän kierteli ja kaarteli, sekä suorastaan valehteli sujuvasti. Esitetyt kysymykset sekä kommentit toivat selvästi esiin sen, mitä mieltä kansa on. Thors on nyt epäsuositumpi kuin koskaan, mutta enpä aio pidätellä hengitystäni odotellessani hänen eroaan. Tuskin hän edes ymmärtää miksi tilanne on se mikä on.

Joka tapauksessa pato on nyt murtunut, ja sen vuoksi Jussi Halla-ahoa kohtaan yritetään oikeusmurhaa. Ei tarvitse olla selvänäkijä tai Sherlock Holmes arvatakseen, kuka tai ketkä rikostutkinnan käynnistämisen taustalla on tai ovat. Ikävää, jos Halla-aho joutuu asiassa marttyyriksi, joka toisaalta saattaisi avata kansalaisten silmiä entisestään. Joka tapauksessa aika näyttää jävätkö tulevat vuodet mieliin aikana, jolloin Suomen tulevaisuus pelastettiin vaiko aikana, jolloin maan tulevaisuus tuhottiin. Nyt on tärkeintä, että asioista puhutaan avoimesti, ja viskataan poliittinen korrektius romukoppaan.