Hazardin hasardi

Kaarina Hazard kirjoitti Tony Halmeen poismenon tiimoilta Iltalehteen veret seisauttavan kolumnin, joka herätti arvatenkin valtavan palautevyöryn Iltalehdelle ja paljon keskustelua.


Yleensä olen melko lailla vastakkaista mieltä Hazardin miesvihaista feministipropagandaa ja muuta vastenmielistä höttöä pursuavien kirjoitusten kanssa. Kun luin itse tuon kolumnin ensimmäisen kerran, tuli ensimmäisenä mieleeni, että vaikka asiat, jotka hän Halmeesta kirjoitti olivatkin pääasiassa totta, on erittäin mautonta solvata vainajaa ennenkuin hänet on edes saatu haudattua. Samoin tuli mieleeni vanha erityisesti nettikeskusteluissa toteutuva sääntö, että kun oikeat argumentit loppuvat, mennään henkilökohtaisuuksiin ja aletaan solvata naurettavista asioista kuten ulkonäöstä.

Sitten luin kolumnin ajatuksella uudelleen ja jätin pois Halmeesta käytetyt törkysanat kuten "sikaniska", "niskamakkara" ja "elukka". Törkynimitysten poiston jälkeen teksti alkoikin vaikuttaa siltä, että arvostelu ei oikeastaan osukaan pahimpana Tony Halmeeseen, vaan mediaan ja muihin tahoihin, jotka nostivat hänet "jalustalle". Samoin hän arvosteli Halmeen kansanedustaja-aikojen toimintaa, jolloin Halme todellakin oli jonkinlainen "näyttelyeläin" eduskunnassa, eikä hänen edustajuuttaan otettu vakavasti. Halme kuitenkin oli hyvinkin sanavalmis ja nopeaälyinen mies ennen aivojensa tuhoamista. Tätä ei moni kyennyt itselleen tunnustamaan, koska oli asioista Halmeen kanssa eri mieltä ja showtaustan, lukuisten suusta päässeiden sammakoiden ja kemilaaleilla pumpatun kehon takia piti häntä pellenä.

Olen itsekin monta kertaa pohtinut sitä, mistä johtuu se, että ihmisestä tulee kuoltuaan pyhimys. En tarkoita tässä nimenomaisesti vain Halmetta, vaan näin käy aina, olipa vainaja kuka tahansa. Hautajaisissa ja muistokirjoituksissa ylistetään aina vainajaa, vaikka hän olisi ollut eläessään ns. täysi kusipää. Olen kerran ollut hautaamassa henkilöä, jonka kuolemaa olin suorastaan toivonut vuosikausia, enkä varmasti ainoana. Niissä hautajaisissa vallitsi minulle vastenmielinen tunnelma, kun ihmiset itkivät ja kehuivat vainajaa, joka oli todellisuudessa ollut kaiken kaikkiaan epämiellyttävä ihminen.

Tämäkin kohta aiheutti mm. keskustelupalstoilla paljon polemiikkia:

Ja aivan kuin yhtäkkiä me olisimme kaikki olleet häntä äänestämässä, eivät vain itähelsinkiläiset luusereiksi leimatut, joiden ääntä ei kuultu eikä kuulla.

Tarkemmin ajateltuna Hazard ei leimaa tuossa itähelsinkiläisiä Halmeen äänestäjiä, vaan kertoo että heidät leimattiin, kuten tehtiinkin. Ei kannata väheksyä lainkaan Halmeen saamaa äänimäärää, kuten 2003 vaalien jälkeen tapahtui. Äänivyöryä selitettiin äänestäjien tyhmyydellä. Äänivyöry osoitti kuitenkin tehokkaasti monikultturistien "kohtaamisterorian" paikkansapitämättömäksi. Teorian mukaanhan rasismi ja/tai ksenofobia johtuu nimenomaan siitä, etteivät "juntit" ole koskaan kohdanneet ulkomaalaisia ja pelkäävät kaikkea vierasta. Teorian mukaan maahanmuuttajien lisääminen ja heidän kohtaamisensa lisää suvaitsevaisuutta. Halme oli kampanjansa aikaan avoimen maahanmuuttovastainen, jossain määrin jopa avoimen rasistinen. Kohtaamisteorian vastaisesti hän sai kuitenkin ääniä eniten juuri niistä kaupunginosista, joissa maahanmuuttajia on eniten.

Kohukolumnin kommentoijista huvittavimpia olivat ne, jotka vaativat ulkopuolisen kolumnistin erottamista Iltalehdestä. Ilmeisesti kyseessä on sama porukka, joka valittaa kuinka kaupalliset kanavat näyttävät huonoa ohjelmaa heidän lupamaksurahoillaan ikäänkuin kaupalliset kanavat niitä rahoja saisivat, saati että valittajat lupamaksuakaan maksaisivat. En puolustele missään nimessä Hazardin kolumnia, vaan olisin suonut hänen jättäneen sen kirjoittamatta tai ainakin julkaisematta. Tällä kertaa on kuitenkin tunnustettava, että kyllä siinä oli oikeasti asiaakin, joka jäi haukkumasanojen takia valtaosalta huomaamatta. Keskustelua ainakin syntyi, ja se lienee ollut kirjoittajan tarkoituskin. Siinä hän ainakin onnistui.