Thors, arabilarppaajat ja itsesensuuri

Meinasin purskauttaa kahvit näppäimistölle ja pudota penkiltä, kun luin Ilta-Sanomista artikkelin, jossa kerrottiin maahanmuuttoministeri Astrid Thorsin haluavan kieltää Suomen islamilainen puolue. Henkilö, joka on äärimmäisen halukas kuskaamaan Suomeen rajattomat määrät muslimeja, ei kelpuutakaan etnisten Suomalaisten puuhailemaa islamilaista puoluetta. Epäilemättä hän hehkuttaisi suurella ylistyksellä, jos samanlaista puoluetta olisivat puuhaamassa Suomen somalit tai irakilaiset. Thors tuntuu olevan asioista pihalla kuin tamponin naru, sillä jutun mukaan:

Tahot suunnitellun puolueen takana tähtäävät ministerin mukaan sharia-lain käyttöönottoon, mikä on islamin vastaista.

Jaa että islamilainen laki on islamin vastaista? Joopa joo. Olen jo kauan ihmetellyt, miten monikultturistien jutut voivatkin olla ristiriitaisia niin monessa muussakin suhteessa. Esimerkiksi toisaalta maahanmuuttajilta vaaditaan integroitumista, mutta samaan hengenvetoon ollaan haluamassa, että kenenkään ei tarvitse integroitua. Tosin kulttuurista ja uskonnosta saa säilyttää vain määrätyt osat, ei kaikkia. Ja epämiellyttävistä asioista kuten sukuelinten silpomisesta tai naisten asemasta on vaiettava tai niistä on esitettävä "pehmennetty" versio.

Todellisuudessa monikultturisteja Suomen islamilaisessa puolueessa hiertänee se, että se tuo esiin islamin todellisen luonteen, kuten kuolemantuomion uskottomalle, kuten Aamulehti kertoo. Aamulehden jutussakin asiaa on hieman pehmennetty siten, että lehti kirjoittaa:

Puheenjohtaja Abdullah Tammen mielestä kuolemanrangaistus voidaan langettaa tekijöille, jos neljä ihmistä on nähnyt avioliiton ulkopuolisen sukupuoliyhdynnän.

Käsitykseni mukaan islamilainen laki ei sano noin, vaan silminnäkijöiden pitää olla neljä miestä. Naisen todistuksella kun ei ole mitään arvoa. Tilanteita, jossa neljä miestä näkee avioliiton ulkopuolisen sukupuoliyhdynnän, voisivat käytännössä olla joko hurjat ryhmäseksiorgiat tai sitten joukkoraiskaus. Islamilaisessa maailmassahan on arkipäivää, että raiskattu tuomitaan.

Kannattaa lukea Helsingin Sanomien extroista juttu itsesensuurin ajasta, jolloin Neuvostoliiton arvostelu oli pannassa. Alaotsikon "Rikoslain outo pykälä" alla kerrotaan pykälästä, jossa suorastaan käsketään tiedotusvälineitä itsesensuuriin. Asia oli herättänyt huomiota jopa Amerikkalaisessa mediassa. Tänä päivänä tilanne on aika samanlainen, mutta pykälät koskevat uskonrauhan rikkomista sekä kansanryhmää vastaan kiihottamista. Suomen sananvapaus on rajoitettua, sillä meillähän on jo tuomittu kansanryhmää vastaan kiihottamisesta henkilö, joka vain edelleenjulkaisi tiedotusvälineissä jo julkaistuja uutisia maahanmuuttajien tekemistä rikoksista.

Suomen tiedotusvälineet harrastavat itsesensuuria tehokkaimmin siten, että meillä ei juurikaan kerrota mitä ulkomailla tapahtuu. Esimerkiksi Britannian islamisoitumisesta ei kerrota mitään ja Ruotsin maahanmuuttajalähiöiden tapahtumista kirjoitellaan tehokkaasti peitellen. Pariisin autopommit ylittävät uutiskynnyksen vain, jos mellakka yltyy riittävän suureksi. Onneksi näin internetin aikakaudella tiedonsaanti ei ole kotimaisten tiedotusvälineiden varassa.

Amerikkalaisia tiedotusvälineitä ei euroopppalainen itsesensuuri vaivaa, kuten alla olevasta videosta voi todeta. Suomessa tilanne on menossa, ellei ole jo nyt, sama kuin Minnesotassa, mutta siitä vaietaan eikä asiasta kerrota televisiossa kuten U.S.A:ssa.