Kiitos kysymästä, en halua turpiin

Helsingin yliopiston tutkija Marko Juntunen oli maininnut blogini Kumppani-lehden kolumnissaan Haluatko turpiin? Hän kertoi ikäviä lapsuudenmuistojaan, kun oli saanut turpiinsa Kent-nimiseltä koulukiusaajaääliöltä ja nyt nyyhkytteli, kun internetissä on pahoja ihmisiä jotka eivät varauksetta olekaan kaikista asioista samaa mieltä hänen kanssaan. Juntunen oli siteerannut blogeja ja tarjosi osuutta kirjoittajanpalkkiosta henkilötietoja vastaan.

Hain oman blogini arkistosta hänen tekemiään lainauksia sekä sanoja, mutta havaitsin ettei hän minun teksteistäni ollut lainannut yhtään mitään. Ainoa juttu, jossa olin hänet maininnut, oli sellainen jossa olin siteerannut Ylen uutista, jossa hänet oli mainittu Abdullah Tammen arabilarppaajajengin yhteydessä. Siispä kieltäydyn ottamasta vastaan yhtään mitään. En ole myöskään pikkurahan tarpeessa ja tiedän, ettei yliopiston tutkijan tuloilla kylvetä rahassa, joten pidä vain hyvänäsi, kiitos. Mikäli henkilötiedot ihan oikeasti kiinnostavat, niin ne ovat selvitettävissä kyllä internetin avulla melkoisen helposti. Kotitehtäväksi jätetään selvittää keinot.

Juntunen esitti hauskoja arvioita henkilöstäni, sekä parista muusta blogosfäärin aktiivista:

Oman sarjani haastajista tiedän ainoastaan sen, että he viettävät runsaasti aikaa sisätiloissa, harrastavat vähän liikuntaa ja toisin kuin Kent, he pärjäisivät todennäköisesti huonosti reaalielämän kontaktilajeissa. Kaikilla on kotonaan tietokone ja netissä ylikuormitettu blogisivu.

Onnittelut, sillä tuo ei mennyt kovinkaan pahasti pieleen. Vietän paljon aikaa sisätiloissa, sillä olen siistissä sisätyössä. Asun kyllä omakotitalossa ja minulla on pieniä lapsia, joten kyllä ulkonakin tekemistä riittää. Toden totta olen epäurheilullisuuden ruumiillistuma enkä harrasta edes penkkiurheilua, koska pidän koko touhua liian primitiivisenä. Mitä tulee kamppailulajeihin sekä Juntusen kolumnin otsikkoon "Haluatko turpaan?" totean vain, että vain ne joilta loppuvat oikeat argumentit, ottavat nyrkit avuksi. Mielenkiintoista, että tällainen epäsuora vihjailu halukkuudesta turpiinvetokilpailuun tulee omasta mielestään ilmeisen suvaitsevaiselta humanistilta.

Mitä tulee arvioon, että minulla olisi kotona tietokone, se menee pieleen ainoastaan siinä ettei niitä ole yksi, vaan vähän toista kymmentä, ja joiden tarkka luku ei ole tällä hetkellä tiedossa. Olenhan sentään aito nörtti ja saan leipänikin bittien nysväämisestä. Blogiani kirjoitan ainoastaan omana purkautumiskanavana, eikä se kyllä mikään ylikuormitettu ole. Viime aikoina olen ehtinyt kirjoittaa varsin harvoin, ja uniikkeja kävijöitä on keskimäärin vain noin viitisenkymmentä päivässä.

UPDATE 18.6.

Lainaukset olivatkin siis Mikko Ellilältä, joka kirjoittikin asiasta. Juntunen siis pani toisen sanoja minun suuhuni lehdessä julkaistussa kolumnissa. Joutaisi pyytää julkisesti anteeksi, mutta sitä hän tuskin tekee. Juntuselle ja muille tiedoksi: Minä en ole Mikko Ellilä enkä häntä edes tunne, vaikkakin olen monista asioista hänen kanssaan samaa mieltä.

Vappu

Tänään on taas se päivä, jolloin opiskelijat ja muut amatöörijuopot täyttävät kaupunkien keskustat, koska kalenterikääliön on pakko vetää perskänni, kun kalenterissa sattuu olemaan joku sellainen päivä johon perskänni mukamas kuuluu. Helsingissä illalla Suomen tuleva akateeminen älymystö osoittaa sivistystään sammumalla haalarit päällä oman oksennuksensa päälle Esplanadin puistossa. Huomenna "aatteen ihmiset" marssivat ja vaativat Stalinia takaisin Hakaniementorilla.

Aion tänäkin vuonna pitää 25 kilometrin "turvaetäisyyden" Helsingin keskustaan. Idioottien katselu ei ole mielestäni mitenkään hyvää viihdykettä, saati heidän joukkoonsa liittyminen. Mieluummin otan rouvan kanssa kotisohvalla pari olutta. Jos joku ajattelee, että tämä olisi tiukkapipoisuutta niin ei se ole, sillä enhän ole kieltämässä mitään keltään. Ryypätkööt harrastelijajuopot vapaasti, jos siltä tuntuu ja marssikoot punikit. Harmi ettei tänä vuonna sada vettä, vaan on luvattu erinomaista keliä. Toisaalta kyllä kelpaa teekkarin sammua puistoon.

Yhteishengestä

Hesari uutisoi, kuinka naapureiden väliset riidat lisääntyvät Helsingissä. Ilmiö lienee kaikkialla samanlainen. Syiksi tarjotaan esimerkiksi sitä, että suomalaiset ovat edelleen metsäläiskansaa, jotka kaipaavat tilavaa reviiriä. Tämä voi toki olla osasyy, mutta oman käsitykseni mukaan asia johtuu enemmänkin siitä, että yhteishenki on kadonnut, vaikka toisaalta ihmisillä on kaikki niin hyvin, että ongelmia on tekemällä tehtävä. Jälkimmäisellä asialla selittyy se, että yleisönosastokirjoittajat keskittyvät koiranpaskasta, tupakasta, kenkien kopinasta ja muista pikkuasioista valittamiseen. Helsingin "ruuhkistakin" tuntuvat innokkaimmin valittavan ne, jotka eivät itse edes autolla aja, saati että ajaisivat siellä kauhistellussa "ruuhkassa".

Vajaa viikko sitten oikeusministeri Tuija Brax oli huolissaan demokratian kriisistä. Ihme kyllä olin tällä kertaa asioista hänen kanssaan samaa mieltä. Äänestysvilkkaus laskee, koska ihmiset eivät tunne saavansa vaikuttaa sitä kautta. Suurin osa poliittisista päätöksistä syntyy oikeasti puoluetoimistoissa, eivätkä kansanedustajatkaan äänestä istunnossa oman, vaan puoluetoimiston kannan mukaan. Moni päätös joita eduskunnassa tehdään, ei vastaa suomalaisten enemmistön mielipidettä. Myös edellämainittu yhteenkuuluvuuden puute on syy, eikä siihen auta se, että ylpeys omasta suomalaisuudesta on nykyään paheksuttavaa ja kiellettyä, koska se mielletään automaattisesti rasismiksi. Äärisuvaitsevaiston mielestä nykyään terve isänmaallisuuskin on rasismia.

Marraskuun viimeisenä päivänä vuonna 1939 Suomelle tuli oikea ongelma. Suomalaiset löysivät heti voimakkaan yhteishengen, eikä kellekään tullut mieleen valittaa pikkuasioista. Vapaussodasta oli kulunut vasta parikymmentä vuotta, mutta oikean ongelman edessä entiset vastapuolet tunsivat yhteishenkeä tapellesaan itäistä naapuria vastaan. Ehkä suomalaiset löytäisivät taas yhteishengen, jos tänne saataisiin joku oikea suuri ongelma. Ehkäpä maahanmuuttoministeriö Astrid Thorsin johdolla vielä saa meille riittävän suuren muslimijoukon, joka alkaa rettelöidä kuten monissa muissa Euroopan maissa jo tapahtuu. Siinä vaiheessa saattaisi suomalaisten yhteishenkeä jo taas löytyä.

Voi hu0h, Susan

Eilen oli iltapäivälehtien onnenpäivä. Susan Ruususen (ent. Kuronen) ja pääministeri Matti Vanhasen oikeudenkäynnissä puitiin Ruususen kirjajupakkaa. pari päivää aiemmin Ruusunen tilitti Seiskassa, tuossa paskalehtien kuninkaassa, miten "Matti pilasi elämäni". Voi nyyh. Tässä mediakohussa on syytä muistaa, että hän ihan itse myi naamansa lehtien kansiin ja hän ihan itse kirjoitti kirjan, jossa paljasti sellaisia asioita, joita ei olisi kannattanut.

Suurimman mediakohun aikana Ruususesta kirjoiteltiin netissä paljon, ja silloinhan - kuinkas ollakaan - Mika Illman oli ehdottamassa taas kerran nettisensuuria. Rikostutkintojakin käynnistettiin, ilmeisesti mm. nettiadressista, jossa vaadittiin Kurosta olemaan jo viimeinkin hiljaa.

Vaikka en kuulu Matti Vanhasen faneihin enkä kannata edes hänen puoluettaan, olen tässä jutussa ollut koko ajan järkkymättä hänen puolellaan. Ruusunen on kaivanut ihan itse kuoppansa, ja ainoa ketä hän voi syyttää löytyy peilistä. Kukaan ei pakottanut tunkemaan lehtiin jopa vähäpukeisiin kuviin. Tyhmyydestä joutuu maksamaan usein kovan hinnan. Taas kerran panee oikein ihmettelemään, että kuinka tyhmä ihminen voi oikein olla? Jos tyhmyys voitaisiin muuttaa energiaksi, olisivat maailman energiaongelmat tällaisilla Ruususilla lopullisesti ratkaistu.

Rehabilitoikaa neekeri!

Vielä 1980-luvulla neekeri oli täysin neutraali, korrekti ja vivahteeton sana suomen kielessä. Se ei sisältänyt mitään rasistista latausta ja sana oli käytössä jopa aapisessa sekä koulujen seinillä. Aiempina vuosikymmeninä sana oli myös yleisesti käytössä tuotemerkeissä. Mm. Hellas myi Neekeri-Jenkkiä ja Sarvis Oy Neekeri-kenkävoidetta.

Vuonna 1991 diktaattori Mohammed Siad Barren diktatuuri kaatui Somaliassa ja maa ajautui kaaokseen. Ainakin diktaattorin joukkoihin kuuluneet miehet joutuivat pakoon, ja heistä osa tuli myös Suomeen, kuten me kaikki tiedämme. Myöhemmin useimpien perheet seurasivat perässä. Suomeen oli tullut ensimmäinen suurempi neekerivähemmistö, sillä tätä ennen afrikkalaisia oli Suomessa oleskellut lähinnä vain satunnaisia opiskelijoita tai suomalaisen naisen kanssa avioliiton solmineita.

Sosiaalitantat olivat onnensa kukkuloilla, kun saivat yhtäkkiä tuhansia hädänalaisia ihmisiä paapottavakseen. Sosiaalitantat ja muut yliymmärtäjät saivat näin tuntea itsensä tärkeiksi ja hyviksi ihmisiksi. Sitten joku yliviisas tiedostava ja suvaitsevainen sosiaalitantta sai päähänsä, että siihen saakka täysin neutraali sana "neekeri" onkin loukkaava ja alkoi tuoda julki tätä ajatusta, joka otettiinkin vastaan mediassa ja muualla sen kummemmin mukisematta. Somalialaisille opetettiin, että sana on loukkaava ja rasistinen. Näin olikin helppo todistella kaikkia suomalaisia rasisteiksi, koska kaikkihan sanaa tietenkin käyttivät, koska eihän siinä ollut mitään pahaa.

On turha väittää, että sanan loukkaavaksi kokeminen olisi lähtöisin somalialaisilta, koska eiväthän he voineet itselleen uudesta vieraasta kielestä tietää mikä sana on loukkaava ja mikä ei. Jos heille olisi kerrottu, että sana tarkoittaa yksinkertaisesti vain afrikkalaisperäistä ihmistä, jolla on tyypillisesti tummanruskea iho, musta kihara tukka ja paksuhkot huulet, ei asiassa olisi ollut mitään ihmeellistä. Voisimme puhua edelleen vapautuneesti neekereistä. Sanasta saa toki halutessaan loukkaavan samalla tavalla kuin vaikka sanasta "savolainen", jos sana lausutaan sopivalla äänenpainolla ja lisämäärein, kuten esimerkiksi "vitun savolainen". Tuttavani sanoo afrikkalaista vaimoaan neekeriksi, eikä todellakaan loukkaavassa tarkoituksessa. Urpo Leppänenkin sanoi aikoinaan Anaa neekeriksi.

Ainakin aluksi neekerille määriteltiin korvaavaksi sanaksi "musta". Hullua sinänsä, koska tuo sana kiinnittää nimenomaan huomion henkilön ihonväriin, joka ei esimerkiksi somalialaisten kohdalla edes pidä paikkaansa. Hehän ovat pikemminkin suklaanruskeita. Myös esimerkiksi intialaiset ovat ihonväriltään aivan yhtä tummia. Enkä minäkään ole valkoinen sanan varsinaisessa merkityksessä. Jos olisin valkoinen, olisin silloin todennäköisesti kuollut ja veren pakeneminen olisi saanut ihon valkoiseksi.

Yleisesti joka paikassa ollaan sitä mieltä, ettei ihmisiä saisi luokitella ihonvärin perusteella. Poliittisesti korrektissa kielessä pitäisi kuitenkin käyttää nimenomaan ihonväriä osoittavaa sanaa. Vivahteettomia ihonväriin puuttumattomia sanoja olisivat esimerkiksi neekeri, eskimo ja intiaani. Poliittisen korrektiuden nimissä on keksitty kaikkia vielä hullumpia ilmaisuja ja ruvettu jopa kieltämään afrikkalaisen näköisten ihmisten kuvat tuotepakkauksissa, kuten lakritsikääreissä. Mopo on niinsanotusti karannut käsistä ja pahemman kerran. Virhettä lienee enää mahdoton korjata, mutta aion itse puhua jatkossakin neekereistä. Jos se on jonkun mielestä rasistista, niin antaa sitten olla. Sellaisen tiukkapipon mielipiteistä en välitä muutenkaan pätkän vertaa, olipa hänen ihonvärinsä sitten mikä tahansa. Minä kun en välitä kenenkään ihonväristä, toisin kuin kaiken maailman suvaitsevaiset tiedostajat, jotka tekevät asiasta jatkuvasti niin suuren numeron.






PS. Kävin muuten pari tuntia sitten etniseen vähemmistöön kuuluvien henkilöiden pyörittämässä pizzeriassa. Syön muutenkin etnisissä ravintoloissa monta kertaa viikossa. Jos olisin rasisti, en sitä varmasti tekisi. Yhtään somalialaista ravintolaa en vain ole pääkaupunkiseudulla havainnut. Sellaisenkin voisin ihan hyvin testata.

Integraatiota

Usein kuulee väitettävän, etteivät afrikkalaiset integroidu suomalaiseen yhteiskuntaan. Muistan tältä istumalta ainakin kaksi tapausta, jossa olen nähnyt afrikkalaisperäisten maahanmuuttajien integroituneen varsin hyvin. Ensimmäisenä esimerkkinä lievemmästä, mutta ainakin jonkinlaisesta integraatiosta kertoo tapaus, kun näin pari tummaa tyttöä ruokakaupassa ostoksilla. He puhuivat keskenään suomea somalialaisittain murtaen, mutta joka toinen sana oli "vittu". Tismalleen kuten suomalaisillakin teinitytöillä.

Toinen tapaus kertoo jo syvemmästä integroitumisesta. Näin Helsingissä Urho Kekkosen kadulla, kuinka parkkiin ajettiin VW Golf poppikoneen volumenappi kaakossa. Golfista nousi esiin kirosanojen lennellessä neljä yönmustaa parin kympin korvilla olevaa heppua, joista kaikilla kuskia lukuunottamatta oli kaljatölkki kädessä. Pari heistä pani saman tien tupakan palamaan, ja yksi lorotti rakkonsä tyhjäksi jalkakäytävälle. Täsmälleen kuten suomalaisetkin samanikäiset. Ja kuka se väitti etteivät afrikkalaiset integroidu?

Käytöksestä

Tapahtui heinäkuussa harrastuspiirin tapahtumassa. Keskustelin tuttavani kanssa ja tulin käyttäneeksi vieressäni istuneesta vaimostani pronominia "tuo", kuten puhekielessä on useimmiten tapana. Tuttava tarjosi minulle käytöskoulua, että oppisin puhumaan naisista eri sävyllä tai jotain siihen suuntaan. Kommentti veti minut sekä vaimoni hetkeksi sanattomiksi. Asiasta tekee mielenkiintoisen se, että kommentti tuli henkilöltä, joka on esimerkiksi avoimesti huutaen haistattanut vittua eräälle harrastetoverilleen keskellä Turun messukeskuksen aulaa ja joka ei osaa hotelliaamiaisella viedä astioita keräilyvaunuun - asia, jonka osaavat pienet lapsetkin.