Nettisensuuri vaikka pakolla

HS-Gallup taas kerran. Ikääntyvät: Netti kuriin, vaikka sananvapautta pitäisi rajoittaa.

Ylivoimainen enemmistö 55–64-vuotiaista suomalaisista haluaisi laittaa verkon kuriin silläkin uhalla, että samalla jouduttaisiin rajoittamaan sananvapautta. Ikäryhmän suomalaisista lähes kolme neljästä on tätä mieltä.

Tässähän ei ole kerrassaan mitään yllättävää. Merkittävä osa ikääntyvistä ei tunnetusti ole kovin ajan hermolla näissä asioissa, vaan heidän käsityksensä internetistä rajoittuu median luomaan kuvaan. Se taas antaa ymmärtää, että netti on joku kauheus, jonka avaamalla silmille alkaa välittömästi pursua lapsipornoa, pomminrakennusohjeita, tekijänoikeuden alaista materiaalia laittomasti sekä nyttemmin tietenkin sitä kuuluisaa nettirasismia. Raflaava otsikko tällaiseen juttuun saadaan helposti vain valitsemalla sopiva vastaajaryhmä. Tällä saadaan taas vähitellen yleistä mielipidettä muokattua, jolla saadaan tyhmä kansa hyväksyvälle kannalle nettisensuurin suhteen. Tulee mieleen Ceterum censeo Carthaginem esse delendam.

En vieläkään kykene ymmärtämään netin sensurointia vaativia. Olen käyttänyt www:tä päivittäin sen alkuajoista lähtien tuntikausia joka päivä, enkä ole koskaan vielä törmännyt vahingossa lapsipornoon, jota käytettiin keppihevosena älyttömän sensuurijärjestelmän luomiseen. Sensuurin puolustajat eivät tunnu ymmärtävän sitä tosiasiaa, ettei sensuuri poista rikollista materiaalia sen enempää kuin vähennä varsinaista rikollisuuttakaan. KRP kertoi tänään estäneensä kouluiskun seulonnalla. Tätä ei siis tehty sensuroimalla, eikä sitä olisi voitukaan sensuurilla estää. Sen sijaan poliisi tällä kertaa keskittyi seuraamaan mitä netissä tapahtuu, joka on sinänsä oikein. Yhtään kouluiskua ei estetä sananvapautta rajoittamalla, mutta häiriintyneitä ihmisiä seuraamalla niitä sen sijaan voidaan estää.

Vihervasemmisto tuntuu olevan innokkain sananvapauden rajoittaja. Tuija Brax esitti sensuuria jopa kaupunginvaltuustojen kokouksiin. Tätä ovat paheksuneet monet, mm. Ben Zyskowicz Verkkouutisten haastattelussa. Erityisen merkittäväksi asian tekee se, että Zyskowicz kuuluu itse monissa maissa edelleen äärimmäisen vihattuun vähemmistöön. Jostain aivan käsittämättömästä syystä Suomessa on nykyään monessa suhteessa aivan älytön halu rajoittaa sananvapautta ja lähes määrätä mitä ihmiset saavat ajatella. Se on erittäin hämmentävää, sillä Suomi on pitänyt itseään tähän saakka edistyksellisenä, vapaana ja ennen kaikkea sananvapautta kunnioittavana maana. Tulevaisuus ei näytä järin valoisalta, mikäli Braxin, Thorsin, Viljasen ja Suurpään kaltaisten naisihmisten sekä muiden hysteeristen kalkkunoiden annetaan asioista päättää. He tosin ajavat itse sellaista politiikkaa, jonka "ansiosta" pahimmassa tapauksessa Suomesta tulee muutamassa kymmenessä vuodessa islamilainen valtio. Yksi hyvä puoli siinä on. Se, että sen jälkeen maailmanparantaja-akat pitävät turpansa kiinni. Sellaisen "sensuurin" minäkin voisin hyväksyä.

Kansanperinteen aarteet nykyajassa

Johan Alfred Tanner (1884-1927) oli suomalainen kuplettilaulaja. Hän suomensi ja lauloi vanhan lastenlorun kymmenen pientä neekeripoikaa, jota Agatha Christiekin sovelsi samannimisessä jännitysromaanissaan vuonna 1939.

Tanner levytti kappaleen kaksi kertaa. Ensin Helsingissä 1924 ja uudelleen Berliinissä 1926. Kappale on kuunneltavissa Yleisradion arkistosta.

• 1924 tallenne (realmedia)
• 1926 tallenne (realmedia)

Kappale on kuunneltavissa ja ladattavissa myös Doria-palvelusta mp3-muodossa.

Sanat peilaavat määrätyllä tavalla nykyaikaa hämmentävän hyvin, joten linkitin osan säkeistöistä. Koska tekijän kuolemasta on yli 70 vuotta, on myös sanoitus luvallista julkaista uudelleen. Suosittelen ehdottomasti seuraamaan linkkejä.

Oli kymmenen pientä neekeripoikaa, ei ollut enemmän.
Ja niistkin yksi hukkui, joten jäi vain yhdeksän.

Yhdeksän pientä neekeripoikaa putosi kuoppahan.
Mut sudet söivät yhden, ja jäi vain kahdeksan.

Kahdeksan pientä neekeripoikaa sattui minut näkemään.
Yks nauroi niin et' kuoli, ja luku jäi seitsemään.

Seitsemän pientä neekeripoikaa joi, tappeli ja huus.
Poliisi korjas yhden, ja jäljelle jäi vaan kuus.

Kuusi pientä neekeripoikaa tuumi et "Jo nyt on hiis,
vaikka meitä laskis kuinka, niin meistä ei saa kuin viis."

Viisi pientä neekeripoikaa sanoi: "Asia on nyt selvä,
et yks on nälkään syötävä." Ja jäljelle jäi vaan neljä.

Neljä pientä neekeripoikaa löysi uuden maan,
mut yks kuoli koti-ikävään, ja jäi sit kolme vaan.

Kolme pientä neekeripoikaa kasvoi suuremmaks.
Mut yksi eksyi metsään, ja jäljelle jäi vaan kaks.

Kaksi pientä neekeripoikaa samaa lehmää lyps.
Ja lehmä söi sen toisen. Jäljelle jäi vaan yks.

Yksi pieni neekeripoika lähti merenrantahan.
Siellä tapasi hän neekeritytön, jolle sanoi: "Sua rakastan."

Tyttö sanoi hälle: "Minä myös sua" - sil' on seuraus, arvatkaas -
ja ei kestänyt kauan, kun heit' oli kymmenen taas!

Onko poliitikkojen idiotialla mitään rajoja?

Nykyään politiikan uutisia lueskellessa ei enää yllätä mikään järjenvastaisuus. Jonkin aikaa on jo tuntunut siltä, että poliitikot ottavat keskenään kisaa siitä, kuka keksii kaikkein järjettömimmän ja vaikeimmin toteutettavissa olevan holhousehdotuksen. Tarkoituksena on kaiketi saada kalasteltua ääniä ja hurraa-huutoja idiooteilta, jotka eivät myöskään tajua asioista hölkäsen pölähtävää. Tällä idiotialla meille on jo saatu Suomeen "lapsipornon suodatus", joka ei tosiasiassa estä yhtään mitään, kaikista vähiten todellisten lapsipornorenkaiden toimintaa.

Eräänä tuoreimmista esimerkeistä käy sisäministeri Holmlundin ehdotus ikärajojen asettamiseksi nettisivuille. Tämä on malliesimerkki siitä, kun henkilö joka ei tunne lainkaan asiaa, tekee jotain ehdotuksia jonkin asian lieveilmiöiden hoitamiseksi. Ministeri ei ilmeisesti tiedä, että monilla sivuilla on jo olemassa ikärajat. Esimerkkeinä vaikka nuorten suosimat IRC-galleria sekä Habbo Hotel. Myöskin porno- sekä shokkisivuistoilla - myös ulkomaisilla - mainitaan hyvin usein 18 vuoden ikäraja.

Ministeri haluaisi myös valvontaa ainakin yhteisösivuille sekä keskustelufoorumeille. Ilmeisesti hän ei ole koskaan käynyt millään sellaisilla sivuilla, sillä muuten hän tietäisi, että niissä hyvin usein on moderointi. Ja esimerkiksi edellämainittu IRC-galleriakin toimii siten, että käyttäjät voivat ilmiantaa sopimatonta sisältöä, jonka ylläpito sen jälkeen hyvin tehokkaasti poistaa.

Jokainen normaalijärjellä varustettu varmasti ymmärtää, ettei ennakkosensuuria yhteisö- sekä keskustelusivuilla voida toteuttaa ilman valtavaa työpanosta. Hän ei ole ensimmäinen, joka ennakkosensuuria haluaa, ja tuskin viimeinenkään. Mikähän näille poliitikoille on niin vaikea tässä asiassa ymmärtää? Ennakkosensuuri Suomessa ei näitä sivustoja lopettaisi, vaan ne vain siirtyisivät ulkomaille. Ja tosiasia on se, että kaikenlaiset suodattimet ovat kierrettävissä niin kauan kun meillä on yleensä olemassa internet-yhteys ulkomaille.

Vihreät ovat yleensä kunnostautuneet kaikkein kauimpana reaalimaailmasta olevilla ehdotuksilla. Nyt voisinkin tarjota Vihreille vinkin, että ryhtykää ehdottamaan tietokoneiden täyskieltoa. Sitähän olisi helppo perustella sillä, että tietokone on joka neljännen kerrostalokodin sähkösyöpöin laite. Hurraa! Maailma pelastuisi, koska sähkönkulutus laskisi ja lapsiporno, piratismi sekä nettirasistit poistuisivat kuin itsestään.

Edellisessä kappaleessa linkittämässäni Hesarin uutisessa sanottiin, että tietokone vie vuodessa kiukaan verran sähköä. Minulla on jatkuvasti päällä pari tietokonetta, joita en sammuta koskaan. Sähköä tulee piuhaa pitkin Fortumin tolpasta ja sitä saa rahalla. Kiukaani taas ei vie lainkaan sähköä, sillä se lämpenee puilla, jonka vaikutus pienhiukkaspäästöihin on 40%, kun taas liikenteen osuus on 25%. Aion harkita muutoksia näihin tottumuksiin vasta sitten, kun vihreät näyttävät ensin konkreettisesti oppiensa mukaista mallia, eli lopettavat itse ensin oman energiankäyttönsä totaalisesti. Suunnittelin myös, että ostaisin hehkulamppuja varastoon vaikka pariksikymmeneksi vuodeksi. Repikääpä siitä.

Isoveli nostaa päätään

Turun Sanomat uutisoi tekijänoikeusalan halusta määrätä operaattorit valvomaan kotikoneita. Juttu on malliesimerkki siitä, kun tekijänoikeusmafia haluaa nyhtää ihmisiltä lisää rahaa ja alkavat vaatia lakimuutoksia vailla pienintäkään ymmärrystä asian teknisestä puolesta ja välittämättä pätkääkään yksityisyyden suojasta.

Toiminnanjohtaja Antti Kotilaisen mielestä jokaisella netin käyttäjällä pitäisi olla staattinen numero, joka automaattisesti näkyisi operaattorille silloin, kun asiakas syyllistyisi laittomaan tekoon.

Vähänkin internetin toiminnasta ymmärtävä tajuaa tuosta saman tien, että tuollaista valvontaa voisi suorittaa ainoastaan siten, että verkkoliikennettä tarkkaillaan täydellisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että ihan kaikki data mikä liikkuu, pitäisi tutkia. Sieltä laittoman materiaalin erottelu olisi niin vaikea tehtävä, ettei sitä voi koneellisesti hoitaa, eli hommaan tarvittaisiin miljoonia stasiagentteja. Tämä vaatisi myös salatun liikenteen purkamista operaattorin toimesta, jota ei voida tehdä jo yksin teknisistä syistä. Se vaatisi kuitenkin niin järkyttävän tehokkaita teknisiä resursseja, ettei sellaisia ole olemassakaan, saati että operaattoreilla olisi varaa moisiin. Lisäksi kaikkien salausjärjestelmien avainten pitäisi olla operaattorin tiedossa, joka rikkoo yksityisyyden suojaa räikeästi ja on teknisestikin melko vaikea vaatia.

Digitoday kertoi tänään, että brittipoliisi sai oikeudet kansalaisten salausavaimiin. Tässä on käytetty apuna vakiokortteja eli asiaa perustellaan pedofilialla ja terrorismilla. Pari näppärää aihetta, joilla saadaan nykymaailmassa menemään läpi mitä tahansa. Lapsiporno- ja piratismikorteilla voi ehdottaa mitä tahansa järjettömiäkin rajoitteita internettiin. Yhdistämällä tämän tekijänoikeusmafian vaatimuksiin, saataisiin heittää lopullisesti hyvästit yksityisyyden suojalle. Seuraava askel olisi ruveta rajoittamaan vääriä mielipiteitä.

Turun sanomien artikkelissa sanotaan myös:

Piraattituotteiden ostaminen puolittui vuodesta 2006 ja internetin vertaisverkosta lataaminen putosi neljänneksellä. Viihdealan tappiot mitataan silti yhä miljardeissa euroissa.

Tekijänoikeusmafian propagandan mukaan esimerkiksi jokainen kopioitu musiikkikappale on pois viihdealan kassasta. Siten voidaan laskea helposti miljardilukuja, koska mp3-tiedostoja vaihdetaan netissä hyvin aktiivisesti. Asia ei oikeasti ole niin yksinkertaisella laskukaavalla laskettava. Esimerkiksi itselläni on kymmenien tuhansien musiikkikappaleiden mp3-arkisto, jonka sisällöstä valtava osa on sellaisia levyjä, joita en koskaan rahalla ostaisi ja osa on jopa sellaisia, joita ei nykyään enää saa edes rahalla. Jos minulla ei siis olisi kopiota ko. levyistä, ei minulla niitä olisi lainkaan. Näin kukaan ei todellisuudessa ole menettänyt sentin senttiä, vaan niillä artisteilla on ainoastaan yksi kuulija enemmän.

Muusikot sanovat usein jotain tyyliin: "Ei me tätä fyrkan takia duunata vaan siks ku on niin nastaa skulaa skittaa ku fanit ja frendit tsiigaa". Tämähän tarkoittaa sitä, että pääasia on saada kuulijoita. Haluaisinkin kysyä sellaisilta artisteilta, joiden levyä en ikinä rahalla suostuisi ostamaan, että kumman vaihtoehdon he valitsevat kahdesta valittavasta, jotka minun kohdallani ovat valittavissa:

1. Kuuntelen kopioitua levyä ja artisti saa 0 euroa
2. En kuuntele levyä lainkaan ja artisti saa 0 euroa

Arvelisin kuitenkin, että suurin osa valitsisi ensimmäisen vaihtoehdon. Jos tällainen artisti alkaisi vaatia kolmatta vaihtoehtoa, jossa ostan levyn, voisin kehottaa ensin nostamaan laatua sen verran korkealle, että levystä kannattaa jotain maksaa. Tässähän on vain kyse siitä yksinkertaisesta asiasta, että minkä laatuisesta hyödykkeestä kuluttaja on halukas maksamaan minkäkin hinnan. Mieluummin maksaisin loppupelissä vaikka suoraan artistille, enkä ahneen tekijänoikeusmafian byrokratian ylläpitoon tahi rootkittejä kuluttajien tietokoneille tunkeville rikollisille levy-yhtiöille.

Levy-yhtiöt ja tekijänoikeusjärjestöt ovat menneet pahasti metsään syyllistäessään kuluttajan, vaikka oikeita levy-yhtiöiden leipää syöviä piraatteja ovat ne Kiinassa olevat levyprässäämöt, joissa paistetaan miljoonittain piraattilevyjä. Näin sinänsä hyvällä asialla olevat tekijänoikeusjärjestöt ovat kääntäneet piratismitaistelun itseään vastaan. Siispä en toistaiseksi osta myöskään hyvien artistien levyjä, vaan tällaisen arvostamani artistin vastaantullessa voisin tarjota vaikka henkilökohtaisesti oluttuopin hyvästä levystä, jonka digitaalinen kopio on arkistossani. Se olisi sitäpaitsi rahalliselta arvoltaan suurempi kuin mitä artistille jää käteen yhdestä myydystä CD:stä.

Järjettömistä laeista ja säännöistä

Miksikähän asioista päättävät aina ne, jotka niistä vähiten tuntuvat ymmärtävän? Niin saadaan luotua kaiken maailman Lex Karpeloita, kännykkäkieltoja ja sen sellaisia järjettömyyksiä. Ja mikä ihme saa kukkahatut, viherpipertäjät ja muut vasurit kuvittelemaan, että verottamalla, rajoittamalla ja kieltämällä saataisiin toivottu tulos aikaan ja paha asia pois? On melkoisen naivia kuvitella, että lakien, sääntöjen ja rajoitusten tiukentaminen vaikuttaisi niihin, jotka eivät välitä nykyisistäkään yhtään mitään.

Kesällä nuori varusmies ajoi Pohjois-Pohjanmaalla poliisin hengiltä reippaalla ylinopeudella kolmen promillen kännissä. Kukkahatut olivat välittömästi ehdottamassa promillerajan laskua ja nopeusrajoitusten alentamista. Eiköhän heille oikeasti tule mieleen, että jos joku haluaa ajaa kolmen promillen humalassa vaikka 150km/h, hän ajaa silloin kolmen promillen humalassa 150km/h, olipa promilleraja ja nopeusrajoitus mikä tahansa.

Tuorein esimerkki järjettömästä laista onkin yllätyksellisesti Saksasta eikä Suomesta. Saksassa kiellettiin tietoturvatyökalut. Tämä kieltohan ei tietysti rikollisia hidasta edelleenkään sitten pätkän vertaa, mutta nyt kukaan ei saa laillisesti testata omien tietokoneidensa turvallisuutta, koska siihen tarvitaan juuri kiellettyjä työkaluja. Saksa siis toivottaa tervetuloa krakkereille.

Nykyään on helppo runnoa järjettömiäkin rajoituksia läpi, kun lyödään joku seuraavista korteista pöytään: ylinopeus, lapsiporno, rasismi, tekijänoikeudet, turvallisuus ja tupakointi. Amerikan ihmemaassa listaan voidaan lisätä vielä terrorismi.