"Rikkaiden ja köyhien tulojen välistä kuilua on leventänyt se, että rikkaiden tulot ovat karanneet pilviin.
Kuitenkin äskettäin julkaistuissa verotiedoista kävi ilmi, että Suomessa oli vain 621 tulonsaajaa, jonka tulot ylittivät miljoona euroa vuonna 2006. Siis vain 621 noin 5,3 miljoonasta kansalaisesta eli 0.012% väestöstä. 150 000 euron rajan ylitti noin 13 000 tulonsaajaa (n. 0,25%). Osa tulonsaajista on vielä kuolinpesiä, jotka eivät näy 5,3 miljoonassa mukana. Mitä sitten jos joillakin on suuret tulot? Eivät ne ole oikeasti muilta pois. Noita hyvätuloisia on oikeasti vain muutama ja hehän maksavat valtavasti veroja kaikkien yhteiseksi hyväksi.
Jutussa taivastellaan myös köyhien määrää. Köyhyyden määritelmä on se, että köyhiä ovat ne, joiden käytettävissä olevat tulot ovat alle 60% mediaanitulosta. Koska köyhyyden määritelmä on suhteellinen, ei köyhyys lopu koskaan. Sillä ei ole oikeasti mitään tekemistä sen kanssa riittävätkö tällaisen köyhän rahat elämiseen vai eivät. Köyhyyden määritelmä olisikin parempi johtaa elinkustannuksista siten, että köyhä on sellainen jonka tulot eivät riitä siedettävään elämään. Mutta sillä tavalla ei saataisi tarpeeksi köyhiä hyysäreille säälittäväksi.
Kun luin juttua eteenpäin, meinasin oksentaa. Jutussa lausuttiin suuri "viisaus":
Rikkaiksi luokitellaan ne, joiden käytettävissä on verojen jälkeen laskennallisesti 34 000 euroa.
Onpa kiva lukea valtakunnan suurimmasta lehdestä olevansa rikas, kun se ei näy kerrassaan mistään. Voisin vaikka pyytää Helsingin Sanomien toimittajaa seuraamaan "rikkaan" elämää kuukaudeksi kuinka "loisteliasta" se oikeasti on. Ilmeisesti joku kateellinen vasemmistolaispunikki on vain päättänyt ottaa oman bruttotulonsa rajaksi ja keksinyt, että jos jollekin jää verojen jälkeen sen verran, on sellaisen oltava rikas. Suomi on maa, jossa kateus voittaa kiimankin, on joku viisas joskus todennut. Voi perkele.
Facebookissa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti