torstai 4. lokakuuta 2007

Isoveli nostaa päätään

Turun Sanomat uutisoi tekijänoikeusalan halusta määrätä operaattorit valvomaan kotikoneita. Juttu on malliesimerkki siitä, kun tekijänoikeusmafia haluaa nyhtää ihmisiltä lisää rahaa ja alkavat vaatia lakimuutoksia vailla pienintäkään ymmärrystä asian teknisestä puolesta ja välittämättä pätkääkään yksityisyyden suojasta.

Toiminnanjohtaja Antti Kotilaisen mielestä jokaisella netin käyttäjällä pitäisi olla staattinen numero, joka automaattisesti näkyisi operaattorille silloin, kun asiakas syyllistyisi laittomaan tekoon.


Vähänkin internetin toiminnasta ymmärtävä tajuaa tuosta saman tien, että tuollaista valvontaa voisi suorittaa ainoastaan siten, että verkkoliikennettä tarkkaillaan täydellisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että ihan kaikki data mikä liikkuu, pitäisi tutkia. Sieltä laittoman materiaalin erottelu olisi niin vaikea tehtävä, ettei sitä voi koneellisesti hoitaa, eli hommaan tarvittaisiin miljoonia stasiagentteja. Tämä vaatisi myös salatun liikenteen purkamista operaattorin toimesta, jota ei voida tehdä jo yksin teknisistä syistä. Se vaatisi kuitenkin niin järkyttävän tehokkaita teknisiä resursseja, ettei sellaisia ole olemassakaan, saati että operaattoreilla olisi varaa moisiin. Lisäksi kaikkien salausjärjestelmien avainten pitäisi olla operaattorin tiedossa, joka rikkoo yksityisyyden suojaa räikeästi ja on teknisestikin melko vaikea vaatia.

Digitoday kertoi tänään, että brittipoliisi sai oikeudet kansalaisten salausavaimiin. Tässä on käytetty apuna vakiokortteja eli asiaa perustellaan pedofilialla ja terrorismilla. Pari näppärää aihetta, joilla saadaan nykymaailmassa menemään läpi mitä tahansa. Lapsiporno- ja piratismikorteilla voi ehdottaa mitä tahansa järjettömiäkin rajoitteita internettiin. Yhdistämällä tämän tekijänoikeusmafian vaatimuksiin, saataisiin heittää lopullisesti hyvästit yksityisyyden suojalle. Seuraava askel olisi ruveta rajoittamaan vääriä mielipiteitä.

Turun sanomien artikkelissa sanotaan myös:
Piraattituotteiden ostaminen puolittui vuodesta 2006 ja internetin vertaisverkosta lataaminen putosi neljänneksellä. Viihdealan tappiot mitataan silti yhä miljardeissa euroissa.


Tekijänoikeusmafian propagandan mukaan esimerkiksi jokainen kopioitu musiikkikappale on pois viihdealan kassasta. Siten voidaan laskea helposti miljardilukuja, koska mp3-tiedostoja vaihdetaan netissä hyvin aktiivisesti. Asia ei oikeasti ole niin yksinkertaisella laskukaavalla laskettava. Esimerkiksi itselläni on kymmenien tuhansien musiikkikappaleiden mp3-arkisto, jonka sisällöstä valtava osa on sellaisia levyjä, joita en koskaan rahalla ostaisi ja osa on jopa sellaisia, joita ei nykyään enää saa edes rahalla. Jos minulla ei siis olisi kopiota ko. levyistä, ei minulla niitä olisi lainkaan. Näin kukaan ei todellisuudessa ole menettänyt sentin senttiä, vaan niillä artisteilla on ainoastaan yksi kuulija enemmän.

Muusikot sanovat usein jotain tyyliin: "Ei me tätä fyrkan takia duunata vaan siks ku on niin nastaa skulaa skittaa ku fanit ja frendit tsiigaa". Tämähän tarkoittaa sitä, että pääasia on saada kuulijoita. Haluaisinkin kysyä sellaisilta artisteilta, joiden levyä en ikinä rahalla suostuisi ostamaan, että kumman vaihtoehdon he valitsevat kahdesta valittavasta, jotka minun kohdallani ovat valittavissa:
  1. Kuuntelen kopioitua levyä ja artisti saa 0 euroa
  2. En kuuntele levyä lainkaan ja artisti saa 0 euroa
Arvelisin kuitenkin, että suurin osa valitsisi ensimmäisen vaihtoehdon. Jos tällainen artisti alkaisi vaatia kolmatta vaihtoehtoa, jossa ostan levyn, voisin kehottaa ensin nostamaan laatua sen verran korkealle, että levystä kannattaa jotain maksaa. Tässähän on vain kyse siitä yksinkertaisesta asiasta, että minkä laatuisesta hyödykkeestä kuluttaja on halukas maksamaan minkäkin hinnan. Mieluummin maksaisin loppupelissä vaikka suoraan artistille, enkä ahneen tekijänoikeusmafian byrokratian ylläpitoon tahi rootkittejä kuluttajien tietokoneille tunkeville rikollisille levy-yhtiöille.

Levy-yhtiöt ja tekijänoikeusjärjestöt ovat menneet pahasti metsään syyllistäessään kuluttajan, vaikka oikeita levy-yhtiöiden leipää syöviä piraatteja ovat ne Kiinassa olevat levyprässäämöt, joissa paistetaan miljoonittain piraattilevyjä. Näin sinänsä hyvällä asialla olevat tekijänoikeusjärjestöt ovat kääntäneet piratismitaistelun itseään vastaan. Siispä en toistaiseksi osta myöskään hyvien artistien levyjä, vaan tällaisen arvostamani artistin vastaantullessa voisin tarjota vaikka henkilökohtaisesti oluttuopin hyvästä levystä, jonka digitaalinen kopio on arkistossani. Se olisi sitäpaitsi rahalliselta arvoltaan suurempi kuin mitä artistille jää käteen yhdestä myydystä CD:stä.

Jaa tämä kirjoitus Facebookissa

1 kommentti:

Nina kirjoitti...

Hyvä kirjoitus!! : )