Kehitysapurahat sotiin

MTV3 uutisoi, että Afrikan sodat ovat syöneet kehitysapurahat. Tältähän se on tuoksahtanut jo pidemmän aikaa, vaikka julkisuudessa asiasta ollaan oltu aika hiljaa. Hyvin usein kadunkulmassa tai muualla törmää ties mihin kerääjään, joka kerää mukamas rahaa Afrikkan lapsille leipään tai johonkin muuhun vastaavaan hyvältä kuulostavaan kohteeseen. Tosiasia on selvästi, että rahoilla ostetaan AK47-rynnäkkökivääreitä ja muita mukavia kulutushyödykkeitä. En koskaan laita rahaa näihin keräyksiin, koska kohde valehdellaan systemaattisesti. Siinä vaiheessa kun joku tulee keräyslippaan kanssa pyytämään rahaa, että Afrikkaan saataisiin lisää rynnäkkökiväärin patruunoita, lupaan panna heti 20 euroa, koska silloin kerääjä ei valehtele.

Kukkahatut esittävät usein asevientikieltoa Afrikan maihin, koska he kuvittelevat, että sotiminen loppuisi sillä. Tosiasia on, että sota loppuu yleensä vasta siinä vaiheessa kun voittaja ja häviäjä on ratkaistu. Mitä paremmin osapuolilla on aseita, sitä helpompi ratkaisu on saavuttaa ja sitä nopeammin konflikti on ohi. Ehkä Suomenkin kannattaisi kuskata ylijäämäksi muodostuneet kiinalaiset rynnäkkökiväärit Afrikkaan hyötykäyttöön. Eikä aseviennin rajoittaminen tappamista vähennä. 1994 nähtiin Ruandassa, että 800000 ihmisen kansanmurhakin onnistuu tarvittaessa sadassa päivässä pelkillä puunuijilla ja viidakkoveitsillä. Ruandan kansanmurhan tahti oli muuten 8000 ihmistä päivässä, joka on huomattavasti enemmän kuin holokaustissa. Väite afrikkalaisten laiskuudesta on selkeä valhe, sillä tuo lukema kielii kyllä melkoisesta tehokkuudesta.