Nettisensuuri tuli jo

Meinasin avautua rikotusta internetistä, mutta sitten havaitsin, että Tohtori Pahaolo oli kirjoittanut jo melkein kaikki mitä meinasin asiasta sanoa. Etenkin Tri Pahaolon kirjoituksen kolmas kappale sisältää juuri sen, mitä halusin itsekin sanoa. Siispä tämä avautumiseni jää lyhyeksi.

Kolmen lapsen isänä suhtaudun erittäin tuomitsevasti pedofiileihin enkä ymmärrä lapsipornoa. Mikäli oma lapseni joutuisi pedofiilin uhriksi, olisin siinä tapauksessa valmis käyttämään oman käden oikeutta, enkä pitäisi muutaman vuoden vankilatuomiota liian kovana hintana todellisen oikeuden toteutumisesta. Sehän on selvää, ettei Suomen oikeuslaitoksesta näissä tapauksissa oikeutta saa.

Mutta kuten olen aiemminkin sanonut, olen surffannut www:ssä sen alkuajoista lähtien tuntikausia joka ikinen päivä, enkä ole vielä koskaan joutunut vahingossa lapsipornosivulle. Filtterin tekemistähän perusteltiin juurikin sillä, että sillä estettäisiin kenenkään joutumasta vahingossa moiseen paikkaan. Surkuhupaisinta asiassa on vielä se, että tämä "suodatus" on toteutettu niin hassulla tavalla, että sen kiertäminen on käsittämättömän yksinkertaista ja vie muutaman sekunnin. Varsinaisia pedofiileja ko. filtteri ei siis haittaa pikoångströmin vertaa.

Koska pedofilia ja lapsiporno vastaavat nyky-yhteiskunnassa absoluuttista pahaa ja niiden ympärille on saatu median suotuisalla avustuksella lietsottua järjetön hysteria, oli se helpoin valinta ensimmäiseksi sensuroitavaksi asiaksi. Sensuurikötöstyksen todellinen syy onkin vain saada sulkia poliitikkojen hattuihin ja avata tie laajemmalle sensuurille.