Sensuuri, tuo ikuinen vitsaus

Kun olin lapsi, elettiin suomettumisen, median itsesensuurin sekä asioiden vääristelyn aikaa. Neuvostoliitto oli median mukaan suuri rauhaa rakastava naapuri, DDR esitettiin koulukirjoissa maailman mallivaltiona eikä Kekkosesta uskallettu sanoa mitään pahaa. Korkeintaan Kari Suomalainen piirteli Kekkosesta hyväntahtoisia pilakuvia. Kekkonen kuoli, Saksat yhdistyivät, Neuvostoliitto hajosi ja suukapulat poistuivat. Internet tuli kaikkien saataville ja kaikkialla hehkutettiin tiedon valtatietä ja ylistettiin tiedon vapaan liikkuvuuden ihanuutta. Hetken alkoi jo tuntua oikeasti siltä, että vapaa tiedon liikkuvuus on tullut jäädäkseen ja muutenkin vapaus lisääntyy.

1990-luvun jälkipuoliskolla alkoivat iltapäivälehtien lööpeissä esiintyä mystiset "Internet-pommit". Pommejahan pikkupojat ja muut koltiaiset ovat aina väsänneet, mutta otsikoita saatiin myyvemmiksi kun korostettiin erityisesti sitä, että pommin valmistusohjeet oli saatu netistä. Ei sitä ennenkään pomminrakennusohjeita olisi tarvinnut mennä hakemaan lähintä kirjastoa kauempaa. Jo silloin puhuttiin netin sensuroinnista. Jo silloin, kuten nykyäänkin, sensuuria olivat ehdottamassa henkilöt, joilla ei ole pienintäkään ymmärrystä siitä miten internet toimii, eikä todellisuudentajua sen suhteen, ettei minkäänlaisella teknisellä sensuurilla oikeasti voida estää tuollaisen tiedon liikkumista. Kiinalaiset keksivät ruudin toista tuhatta vuotta sitten, ja hyvin on tieto siitä liikkunut ennen internetiäkin. Myöskin median itsesensuuri on palannut, tosin eri asioissa kuin ennen.

Viimeisin sensuuriehdotus tuli varajees... eikun EU:n oikeus- ja turvallisuuskomissaari Franco Frattinilta. Hän haluaisi poistaa hakukoneista haut, joissa esiintyy "vaarallisia" sanoja kuten "pommi, tapa, kansanmurha tai terrorismi". En voi taas olla ihmettelemättä, miten naivi ja todellisuudesta irtaallaan oleva pitää ihmisen olla, että kuvittelee internetin hakukoneiden rajoittamisella olevan yhtään mitään vaikutusta noihin asioihin. Vuonna 1994 Ruandan hutuiltakin onnistui 800 000 ihmisen tappaminen sadassa päivässä vallan mainiosti ilman internetiä ja ilman sen suurempaa teknologiaa. Viidakkoveitset ja seipäät riittivät. Myös palestiinalaiset itsemurhapommittajat osaavat takuuvarmasti valmistaa pomminsa aivan ilman Googlea. Reiska osaa myös tuikata Henkan keittiöveitsellä hengiltä ryyppyillan päätteeksi ilman, että hänen tarvitsee hakea siihen ensiksi netistä ohjeet.

Mikäli esitetty rajoitus toteutettaisiin, aiheuttaisi se myös sen, ettei noita sanoja sisältävää muutakaan tietoa kenties saisi. Terrorismista ei saisi hakukoneella asiallista tietoa eivätkä historianopiskelijat ehkä voisi kaivaa esiin kansanmurhista tai toisen maailmansodan pommikoneista kertovaa tietoa. Tämä toki olisi oiva apu islamisoituvassa Euroopassa, koska holokaustistakaan ei tietoa voisi enää hakukoneilla kaivaa, joten holokaustikin katoaisi olemasta. Sitähän ei ole, jota ei voi nähdä.

Kuten kirjoitin aikaisemmin, nykyään on helppo ehdottaa ja jopa saada läpikin ties mitä nettisensuurilakeja, kun esiin otetaan esimerkiksi joku seuraavista aiheista: lapsiporno, rasismi, tekijänoikeudet, turvallisuus ja terrorismi. Sekä ehdotukset että toteutukset ovat tähänkin saakka olleet aina sellaisia, etteivät ne auta varsinaiseen ongelmaan yhtään mitään, mutta hankaloittavat jollain tavalla tavallisen kansalaisen elämää. Ellei näille vihjeettömille sensuurin ehdottajille saada riittävästi kapuloita rattaisiin, voimme heittää hyvästit sananvapaudelle, vapaalle tiedon liikkuvuudelle ja jatkossa koko vapaalle Euroopalle. Muistakaa tämäkin asia, kun seuraavalla kerralla menette äänestyskoppiin.

Luettavaa

Sensuuriehdotuksesta kertova artikkeli Tietokone-lehden sivuilla

www.how-to-make-a-bomb.eu

Franco Frattinin kotisivu